Siirry sisältöön
Kaikki kirjoitukset
MIELENTERVEYSIHMISOIKEUDET
12.11.2026 • 3 min luku

Mie­len­ter­veys­po­ti­las ei lakkaa olemasta ihminen

Psykiatrisen potilaan ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus säilyvät diagnoosista huolimatta. Potilasta on kohdeltava osallisena ja kuultava, vaikka hoidossa jouduttaisiin rajoittamaan hänen tahtoaan turvallisuussyistä.

Tiivistelmä on luotu tekoälyn avulla ja kirjoittaja on tarkistanut sen ennen julkaisua.

Mielenterveyspotilas ei lakkaa olemasta ihminen

Mielenterveysongelma voi viedä ihmisen tilanteeseen, jossa joku toinen joutuu hetkellisesti päättämään hänen puolestaan. Se ei kuitenkaan vie ihmiseltä hänen ihmisarvoaan, eikä diagnoosi saa tehdä hänen omasta äänestään merkityksetöntä.

Psykiatrisessa hoidossa voidaan joutua tilanteisiin, joissa ihmisen omaa tahtoa rajoitetaan. Joskus se voi olla välttämätöntä ihmisen tai muiden turvallisuuden vuoksi. Mutta juuri silloin vallankäytön pitäisi olla kaikkein tarkimmin perusteltua.

Kun ihmiseltä joudutaan rajoittamaan päätösvaltaa, häneltä ei saa samalla viedä oikeutta tulla kuulluksi ja kohdelluksi arvokkaasti.

Di­ag­noo­si ei tee ih­mi­ses­tä epä­luo­tet­ta­vaa

Mielenterveysdiagnoosi ei tarkoita, että ihmisen ajatukset, kokemukset tai mielipiteet muuttuisivat automaattisesti epäluotettaviksi.

Ihminen voi olla vakavasti sairas ja silti tietää, miltä hänestä tuntuu. Hän voi pelätä hoitoa, olla eri mieltä lääkityksestä tai kyseenalaistaa lääkärin arvion. Näitä näkemyksiä ei pitäisi sivuuttaa pelkästään siksi, että ne tulevat psykiatriselta potilaalta.

Potilasta on lähtökohtaisesti hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, ja hänelle on annettava ymmärrettävästi tietoa terveydentilastaan, hoidostaan ja eri hoitovaihtoehdoista.

Nämä eivät ole ylimääräisiä toiveita. Ne ovat potilaan oikeuksia.

Potilas ei saa muuttua nä­ky­mät­tö­mäk­si

Psykiatrisessa hoidossa on vaarana, että ihminen alkaa kadota oman hoitonsa keskeltä.

Lääkäri tekee päätöksiä. Hoitohenkilökunta arvioi vointia. Omaiset kertovat näkemyksiään. Potilasasiakirjoihin kirjataan tapahtumia ja havaintoja.

Kaikki tämä voi olla tarpeellista. Mutta lopulta kyse on edelleen ihmisestä, jonka elämästä päätetään.

Siksi potilaan kuuntelemisen pitäisi olla paljon enemmän kuin kysymys, joka esitetään vastaanotolla ennen kuin päätös tehdään.

Ihmisen näkemyksellä pitää olla merkitystä myös silloin, kun hänen tahtoaan ei voida noudattaa.

It­se­mää­rää­mi­soi­keus ei ole ylel­li­syyt­tä

Tahdosta riippumaton psykiatrinen hoito on yksi yhteiskunnan voimakkaimmista keinoista puuttua ihmisen elämään. Siksi sen käyttämisen pitää olla poikkeus, ei helppo ratkaisu.

Suomen mielenterveyslain mukaan potilaan itsemääräämisoikeutta ja muita perusoikeuksia saa rajoittaa vain siinä määrin kuin sairauden hoito, hänen tai muiden turvallisuus taikka muu laissa säädetty peruste välttämättä vaatii. Rajoitukset on toteutettava mahdollisimman turvallisesti ja potilaan ihmisarvoa kunnioittaen.

Tässä pitäisi olla koko psykiatrisen hoidon perusajatus.

Hoitoa voidaan joskus joutua antamaan ihmisen tahdosta riippumatta. Ihmisarvoa ei kuitenkaan saa ottaa tahdosta riippumatta.

Hyvä hoito ei tarkoita, että potilas päättää aina

Itsemääräämisoikeudesta puhuminen ei tarkoita sitä, että kaikki psykiatriset hoitopäätökset pitäisi jättää potilaan vastuulle.

Jos ihminen on vakavasti sairas ja hänen terveytensä tai turvallisuutensa on vakavasti vaarassa, yhteiskunnalla täytyy olla mahdollisuus toimia. Myös läheiset ja hoitohenkilökunta voivat joutua kantamaan vastuuta silloin, kun ihminen ei itse siihen kykene.

Mutta vastuu ei saa tarkoittaa sitä, että potilas lakkaa olemasta osallinen omaan hoitoonsa.

Hyvä psykiatrinen hoito ei ole sitä, että potilas saa aina tahtonsa läpi. Se on sitä, että hänen kanssaan puhutaan, hänelle kerrotaan, häntä kuunnellaan ja hänen oikeuksiaan rajoitetaan vain silloin, kun siihen on todellinen ja lainmukainen peruste.

Mielenterveysongelmainen ei ole diagnoosinsa.

Psykiatrinen potilas ei ole pelkkä hoitopäätös.

Ihmisen ääni ei saa kadota juuri silloin, kun hän tarvitsee yhteiskunnalta eniten apua.

Usein kysytyt ky­sy­myk­set

Miten mie­len­ter­veys­po­ti­laan it­se­mää­rää­mi­soi­keut­ta saa ra­joit­taa Suomessa?

Suomen mielenterveyslain mukaan itsemääräämisoikeutta saa rajoittaa vain siinä määrin kuin sairauden hoito, potilaan tai muiden turvallisuus tai muu laissa säädetty peruste välttämättä vaatii. Rajoitusten on oltava tarkasti perusteltuja ja niitä on toteutettava potilaan ihmisarvoa kunnioittaen.

Hei­ken­tää­kö mie­len­ter­veys­di­ag­noo­si ihmisen mie­li­pi­teen luo­tet­ta­vuut­ta hoidossa?

Ei heikennä. Diagnoosi ei tarkoita, että potilaan ajatukset tai kokemukset muuttuisivat epäluotettaviksi, ja potilaalla on oikeus tulla kuulluksi myös silloin, kun hän on eri mieltä lääkityksestä tai hoidosta.

Mitä tar­koi­te­taan hyvällä psy­ki­at­ri­sel­la hoidolla potilaan osal­li­suu­den nä­kö­kul­mas­ta?

Hyvä psykiatrinen hoito ei tarkoita, että potilas päättää aina kaikesta, vaan sitä, että häntä kohdellaan ihmisenä, hänelle annetaan ymmärrettävää tietoa ja häntä kuunnellaan aktiivisesti myös silloin, kun hoitoa joudutaan antamaan vastoin hänen tahtoaan.

Jaa kirjoitus
Severi Suominen
KIRJOITTAJA

Severi Suominen

Päätoimittaja ja yhteiskuntakriitikko Jyväskylästä. Kirjoitan politiikasta, mielenterveydestä ja ihmisoikeuksista - ihmiset ennen voittoja.

Tutustu Severiin→

Saa ilmoitus uusista kir­joi­tuk­sis­ta

Ota ilmoitukset päälle, niin saat tiedon heti kun uusi teksti julkaistaan!

Ilmoitukset on estetty selaimen asetuksista. Salli ne selaimen asetuksista jatkaaksesi.

Valitse, mistä aiheista haluat ilmoituksia

Eivätkö ilmoitukset toimi? Katso ohjeet sivuston lisäämiseen aloitusnäytölle